Lappeenrannan linnoitus on arvokas osa niin suomalaisten, venäläisten kuin ruotsalaistenkin yhteistä kulttuuriperintöä ja kuuluu Linnasta-linnaan -kulttuurimatkailuketjuun. Rakennuksista vanhimmat, kuten pääportin vartiorakennus eli nykyinen Ratsuväkimuseo, nykyiset Etelä-Karjalan taidemuseon rakennukset, ortodoksinen kirkko ja Komendantin talo, ovat 1700-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä. Pääosa puurakennuksista on 1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta ja tiiliset sotilaskasarmit 1900-luvun alkupuolelta.
Nykypäivinä linnoitus tarjoaa kävijöilleen runsaasti historiaa sekä vuodesta toiseen järjestettäviä tapahtumia. Linnoitus on myös suosittu matkailukohde. Linnoituksessa sijaitsevat museot, ortodoksinen kirkko ja käsityöläisten puodit. Linnoituksen rakennukset ovat pääosin Venäjän vallan ajalta, 1700- ja 1800-luvuilta. Pääkatu Kristiinankatu on nimetty Ruotsin kuningatar Kristiinan mukaan, jonka valtakauden aikana linnoituksen mäelle perustettiin kaupunki nimeltään Lapwestrandh eli Lappeenranta.
Vuonna 1649 perustettu Lappeenranta oli aikoinaan Suomen tervakaupan keskus ja vilkas markkinapaikka. Saimaaseen työntyvä niemi oli myös liikenteellisesti ja strategisesti houkutteleva. Kaupungin linnoittamisen aloittivat ruotsalaiset 1720-luvulla. Koska Viipuri oli menetetty Venäjälle, oli Lappeenrannasta tullut Ruotsille tärkeä rajakaupunki. Kun Ruotsin ja Venäjän raja muutamaa kymmentä vuotta myöhemmin siirtyi Kymijoelle, vaihtuivat linnoittajat venäläisiksi.
